Helsinkiläinen Eläinlääkäriasema Käpälämäki on erikoistunut pelokkaiden eläinten hoitamiseen: hoitotavat ja tilat minimoivat stressin

Kaikki Eläinlääkäriasema Käpälämäen työntekijät ovat kouluttautuneet pelokkaiden eläinten hoitamiseen ja osaavat tehdä käynneistä eläimille mahdollisimman stressittömiä. Myös tilojen rauhoittavat värit ja musiikki sekä koirien ja kissojen erilliset odotustilat vaikuttavat eläinlääkärikokemukseen myönteisesti.

Helsingin Käpylässä sijaitsevan Eläinlääkäriasema Käpälämäen ovista astelee sisään Luna-koira omistajansa Heli Mäenpään kanssa. Luna on täysin kuuro, puoliksi sokea ja aivovamman takia se liikkuu kömpelösti odotusaulassa. Tarjotut herkut Luna kuitenkin haistaa ongelmitta ja ne häviävät silmänräpäyksessä suuhun.

Eläinlääkäri Tanja Hakkarainen on Lunalle jo tuttu, joten koira hoipertelee uteliaasti tervehtimään. Tutkimushuoneeseen päästyään se kulkee pienessä tilassa ympäriinsä ja tutkii ympäristöään samalla, kun Mäenpää kertoo Hakkaraiselle Lunan voinnista. Koiraa ei pidetä paikallaan silloin, kun sille ei ole tarvetta.

Luna on pelastettu Espanjasta Malagasta koiratarhasta, johon se tuotiin sen jälkeen, kun edellinen omistaja oli kaltoinkohdellut sitä julmasti. Ensin Luna vietiin toiseen koiratarhaan, jossa siitä pystyttiin huolehtimaan. Sieltä se päätyi Mäenpään luokse Suomeen vietettyään neljä vuotta koiratarhassa.

”Adoptoin vanhoja ja sairaita koiria ja tällaisia outoja tapauksia, joten suomalaisen järjestön jäsen otti minuun helmikuussa yhteyttä. Hän ajatteli, että minä voisin olla Lunan viimeinen mahdollisuus saada koti”, Mäenpää kertoo.

Koira on epävarma ja huojuva liikkeissään, mutta kokemastaan kaltoinkohtelusta huolimatta se pitää ihmisistä. Eläinlääkärikäynnillä Luna rauhoittuu alun hermostuneen kävelyn jälkeen ja malttaa jo pysähtyä hetkeksi rapsutettavaksi.
 

Sopiva klinikkaympäristö rauhoittaa eläimiä

Koska eläimet ovat tunnetusti kovia stressaamaan eläinlääkärikäyntejä, Eläinklinikka Käpälämäessä tilat on suunniteltu niin, että ne rauhoittavat eläimiä.

Tiloissa on feromonihaihduttimet ja seinään on kiinnitetty pieniä hajupurkkeja. Niiden vieressä oleva kyltti kertoo, että haisteleminen vähentää koiran stressiä. Odotushuoneissa ja toimenpidehuoneissa soi taustalla rauhoittavaa tasaisena äänimattona toistuvaa musiikkia ja turha melu on karsittu pois.

Myös klinikan värit on suunniteltu eläinten etu edellä. Kissojen oma odotustilan seinät ovat vaaleanliilat ja koirien odotustilan seinät taas ovat hiekanväriset.

”Seinien värit rauhoittavat eläimiä, kun täällä ei ole isoja, valkoisia ja kiiltäviä pintoja”, eläinlääkäri Tanja Hakkarainen kertoo.

Koirien odotushuone on jaettu sermeillä ja hyllyillä rauhaisiin osioihin, jotta koirien ei tarvitse olla suorassa kontaktissa toisiinsa.

Hakkaraisen mukaan tilat rauhoittavat myös omistajia, mikä heijastuu suoraan eläimen käytökseen. Lisäksi hoitajat ja eläinlääkärit pyrkivät aina huomioimaan omistajan toiveet, jotta käynnistä saadaan eläimelle mahdollisimman helppo.

”Jos omistaja kokee, että eläin stressaantuu klinikalla odottamisesta, eläimen kanssa voi odottaa vaikka autossa ja me soitamme ja kutsumme sisään vasta juuri omalla vuorolla. Emme syyllistä asiakkaita siitä, jos heidän eläimensä pelkää. Pyrimme yhdessä löytämään parhaan tavan hoitaa juuri kyseistä eläintä”, Hakkarainen kertoo. 

Klinikalla on myös huone, jossa lemmikinomistajat voivat olla yhdessä lemmikkinsä kanssa esimerkiksi silloin, jos eläin on tiputuksessa. Huoneen vihreät nojatuolit luovat huoneeseen kodinomaisen tunnelman. Tilaa käytetään rauhallisuutensa vuoksi myös koirahierontaan, käytösterapiaan ja eutanasioihin.
 

Lämpökameralla eläin voidaan tutkia ilman kosketusta

Eläinten hoitaminen ja tutkiminen vaatii aina herkkyyttä. Käpälämäessä kaikki työntekijät ovat käyneet Fear Free -koulutuksen ja osaavat toimia niin, että eläimet stressaantuvat mahdollisimman vähän. Usein stressiä vähennetään erilaisilla herkuilla, jotka vievät huomion pois toimenpiteistä.

Myös tutkimusmetodit valitaan huolella. Klinikalla on juuri otettu käyttöön lämpökamerakuvaus, joka sopii erityisen hyvin Lunan kaltaisten rescuekoirien ja muiden pelokkaiden eläinpotilaiden tutkimiseen.

”Lämpökamera voidaan pitää noin puolen metrin tai metrin etäisyydellä potilaasta. Lämpötilaeroja analysoimalla näemme, onko kuvissa jotakin kipuun tai muihin toimintahäiriöihin viittaavaa. Potilaalle tutkimus on täysin kivuton ja aiheuttaa vain vähän stressiä”, Hakkarainen sanoo.

Lämpökamerakuvauksen tulosten perusteella eläinlääkäri tietää, miltä alueelta kipua tai muita vaivoja kannattaa jatkotutkimuksissa etsiä esimerkiksi röntgenkuvauksella. Hakkaraisen mukaan lämpökuvaus voi usein olla se ensimmäinen tutkimuskeino esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa omistajalla tai eläinlääkärillä on vain epäilys, että muuttuneen käytöksen tai aggression taustalla on kipua.

Pelokkaiden eläinten hoitamisessa tärkeä osa-alue on myös lääkitys. 

”Jos ahdistus vaikuttaa koiran elämänlaatuun ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, sille voidaan määrätä mielialalääkitys. Vaikeat tapaukset ohjaan myös käytösterapeuttimme vastaanotolle”, Hakkarainen kertoo.

Lisäksi erittäin pelokkaille tai helposti stressaaville eläimille voidaan tarvittaessa antaa rauhoittava esilääkitys jo ennen eläinlääkärikäyntiä, jotta kokemus on eläimelle mahdollisimman myönteinen.
 

Hyvät kokemukset ovat jo rauhoittaneet Luna-koiran käytöstä

Eläimet voivat ahdistua monesta eri syystä. Lunan ahdistusta lisäävät kuurous ja toisen silmän sokeus, jotka saavat sen epävarmaksi. Sillä on mielialalääkitys, joka helpottaa ahdistuksen lisäksi myös mahdollisen nivelrikon aiheuttamaa kipua.

Heli Mäenpäällä yhteensä kahdeksan koiraa. Lunan rauhoittuminen helpotti koko lauman olemista, sillä yhden koiran ahdistus vaikutti kaikkien koirien käytökseen. Ensin Luna ei rauhoittunut edes yöllä. Nyt se nukkuu rauhassa.

Lunan lääkitystä jatketaan niin kauan, kun se käytöksen perusteella on tarpeen. Hakkarainen uskoo, että lopulta siitä voidaan luopua kokonaan.

Edellisellä eläinlääkärikäynnillä Luna kävi kaksi kuukautta sitten, kun se oli juuri saapunut Mäenpään luokse. Silloin se kulki tutkimushuoneessa päämäärättömästi ja vastusti toimenpiteitä. Nyt toisella käynnillä se kiertelee paikkoja enemmänkin uteliaisuuttaan ja malttaa seisoa paikallaan sen aikaa, kun eläinlääkäri Tanja Hakkarainen ottaa siltä rauhallisesti korvista näytteet pumpulipuikoilla.

Mäenpää kertoo, että Lunasta on jo lyhyessä ajassa kuoriutunut lempeä ja ihmisrakas koira. Se hieroo usein päätään omistajaansa vasten ja tulee lähelle rapsuteltavaksi ja hellittäväksi. Tämä puoli pääsee varmasti ajan kanssa yhä enemmän esiin. Hakkarainen on samaa mieltä.

”Luna on esimerkki siitä, mitä sopiva lääkitys, aika ja hyvä ympäristö saavat aikaan”, Hakkarainen toteaa.