HOITOVINKIT

13.09.2017 -

Koiran pemfigus

Pemfigus-sairaudet ovat autoimmuunipohjaisia rakkuloita aiheuttavia ihosairauksia, joita tavataan myös ihmisillä

 

Koirilla tunnetaan viisi eri muotoa pemfigusta, joista yleisin on pemfigus foliaceus. Pemfigus foliaceuksen arvellaan olevan syynä yhteen prosenttiin kaikista koirien ihosairauksista.

Koiran pemfigus: riskirodut ja periytyvyys

Pemfigus-ryhmän tauteja voi esiintyä millä tahansa koirarodulla, mutta joillakin roduilla on suurempi riski sairastua. Pemfigus foliaceusta esiintyy muita rotuja enemmän akitoilla ja chow chow’lla, kahdella rodulla, joiden geeniperimä on lähellä toisiaan. Sairauden periytymistä ei täysin tunneta, mutta sen oletetaan periytyvän useamman geenin yhteisvaikutuksesta.

Pemfigus erythematosusta on tavattu erityisesti saksanpaimenkoirilla ja collieilla. Mihinkään pemfigus-tautiin sairastuneita koiria tai niiden lähisukulaisia ei suositella käytettävän jalostukseen.

Pemfigus foliaceusta esiintyy muita rotuja enemmän akitoilla ja chow chow’lla.

Miten koiran pemfigus sairaus syntyy?

Autoimmuunisairauksissa kehon immuunipuolustus alkaa toimia virheellisesti ja hyökkää kehon omia rakenteita vastaan. Pemfigus-sairauksissa autovasta-aineet tuhoavat ihon epiteelisolujen eli keratinosyyttien välissä olevien desmosomien rakenteita, jolloin keratinosyytit irtoavat toisistaan.

Keratinosyyttien irtautumista kutsutaan akantolyysiksi, ja se aiheuttaa rakkuloiden muodostumisen iholle. Eri Pemfigus-sairauksissa autovasta-aineet ottavat erityyppisiä desmosomien osia kohteekseen, jolloin nähdään erilaisia oireita. Esimerkiksi pemfigus vulgaris, harvinainen ja vakava pemfigus-tauti, aiheuttaa rakkuloiden muodostumista erityisesti suun limakalvolle.

Syytä autovasta-aineiden synnylle ei tiedetä. Joillain lääkeaineilla, kuten ampisilliinilla ja sulfonamideilla voi olla vaikutusta pemfigus-tautien puhkeamiseen. Paraneoplastista pemfigusta tavataan kasvainten yhteydessä.

Koiran oireet pemfiguksessa

Pemfiguksen yleisimmässä muodossa, pemfigus foliaceuksessa, oireina nähdään nopeasti puhkeavia rakkuloita iholla. Vesikellomaiset rakkulat jättävät puhjettuaan iholle kuivunutta eritettä ja rupia, ja usein tauti havaitaan ruven muodostuessa. Edetessään iho-oireet aiheuttavat haavaumia ja kutinaa ja taudin vakavimmissa (yleistyneissä) muodoissa koiran yleiskunto heikkenee, se voi kuumeilla, olla väsynyt ja haluton liikkumaan.

Pemfigus foliaceuksessa iho-oireet alkavat usein symmetrisesti pään alueelta: kuonon selkä, silmien ympärykset ja korvalehdet ovat tyypillisiä iho-oireiden esiintymisalueita. Myöhemmin oireet voivat levitä koko kehoon. Oireita esiintyy usein myös polkuanturoissa, ja joskus oireet voivat rajoittua pelkkiin polkuanturoihin.

Syvälle ulottuvat ihotulehdukset eivät ole pemfigus foliaceukselle tyypillisiä, mutta ihon haavautuessa esim. sekundaariset bakteeritulehdukset ovat mahdollisia. Harvinaisessa pemfigus vulgariksessa ihon haavaumat ovat syvimpiä ja sijoittuvat ensisijaisesti suun limakalvoille.

Koiralla pemfigus alkaa usein kasvojen alueelta.

Pemfiguksen diagnosointi koiralla

Pemfiguksen muotojen sekoittaminen toisiin ihosairauksiin on mahdollista. Eri ihosairaudet voivat myös esiintyä yhtä aikaa. Diagnoosi varmistetaan ottamalla koepaloja ihosta ja sytologisia näytteitä rakkuloista.  Histologisessa tutkimuksessa eli tarkasteltaessa pemfigus foliaceusta sairastavan koiran ihonäytteitä mikroskoopilla, löytyy näytteistä akantolyysimuutoksia. Akantolyysiä eli solujen irtoamista toisistaan tavataan jonkin verran myös muissa ihotaudeissa, mutta runsaat löydökset viittaavat pemfigukseen.

Koiran sairaushistoria ja kliinisen tutkimuksen tulokset ovat myös tärkeitä. Omistajaa haastattelemalla eläinlääkäri saa arvokasta tietoa taudin kulusta. Esimerkiksi allergian ollessa kyseessä koira yleensä kutisee ennen kuin sille tulee näkyviä ihomuutoksia, kun taas pemfigus-tautien oireisiin liittyy kutina vasta kun ihomuutokset ovat helposti huomattavissa.

Pemfiguksen hoito ja ennuste

Pemfigus-tautien hoito perustuu immunosuppressiivisten lääkkeiden käytölle. Yleisimmin käytetään systeemisesti vaikuttavia glukokortikoideja. Jos ihomuutoksia esiintyy vain pienellä alueella, voidaan käyttää paikallisesti vaikuttavia glukokortikoideja. Immunosuppressiivisilla lääkkeillä on runsaasti haittavaikutuksia, ja lievissä taudin muodoissa tulee varoa, ettei hoito aiheuta enemmän tuhoa kuin hyötyä.

Pemfigus erythematosuksella ja panepidermaalisella pustulaarisella pemfiguksella on hyvä ennuste, vaikka jälkimmäisessä havaitaan rakkuloita kaikissa ihokerroksissa. Hyvin lievissä tapauksissa lääkitystä ei välttämättä kannata aloittaa, sillä saattaa olla turvallisempaa antaa koiran elää pienen ihomuutoksen kanssa kuin alkaa aggressiivisesti hoitaa sitä.

Pemfigus foliaceuksella on kohtalainen ennuste, joka riippuu pitkälti siitä, miten koira kestää lääkityksen haittavaikutukset. Hoitoon suositellaan yhdistelmäterapiaa, joilloin kortikosteroidien annosta voidaan pienentää mahdollisimman pian.

Pemfigus vulgariksen ennuste on pemfigus-taudeista huonoin. Syvät haavaumat aiheuttavat koiralle kipua, ja usein järkevin vaihtoehto on eutanasia.

Pemfigus-taudit ovat harvinaisia autoimmuunisairauksia, joiden oireet vaihtelevat pienestä märkäruvesta syviin ihovaurioihin. Yleistyneisiin muotoihin käytetään lääkityksenä glukokortikoideja. Lääkityksen haittavaikutukset ovat yleisiä, ja taudin vaikeimmissa muodoissa ennuste on huono.

Mirja Kaimio
ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Evidensia Eläinlääkäripalvelut

Varaa aika