Pääkaupunkiseudun kanikuolemien taustalla RHD2-virus

Helsingin kanikuolemien syyksi on paljastunut Rabbit Hemorrhagic Disease (RDH), kanien verenvuotokuumetauti, jonka aiheuttaa kalikivirus. Perjantaina 20.5.2016 selvisi, että kanien RHD-epidemian aiheuttava virus on uutta RHD2-kantaa. Tähän kantaan ei Suomeen rekisteröity rokote tehoa.  Sopivan rokotteen löytäminen on käytännössä tällä hetkellä haastavaa.

– RDH on herkästi leviävä ja nopeasti etenevä tauti villi- ja lemmikkikaneilla. Se leviää suoraan kaikkien eritteiden välityksellä kanista toiseen, mutta myös välillisesti esimerkiksi kontaminoituneen ruuan ja ympäristön kautta. Vertaimevät hyönteiset, esimerkiksi hyttyset, voivat myös levittää sitä, samoin villikaneja syövät petoeläimet. RHD on hyvin säilyvä virus: se kestää pakastamista, säilyy ympäristössä kuukausia ja kestää yli tunnin 50 asteen lämpötilaa, kertoo kaneihin erikoistunut eläinlääkäri Johanna Mäkitaipale.

RDH-virusta on kahta kantaa, perinteinen RHD1 ja uusi kanta RHD2. RHD1 on tuhoisampi, ja sen saaneiden keskuudessa kuolleisuus on noin 90 %. Aika tartunnasta oireiden ilmenemiseen on lyhyt, vain 1-4 vuorokautta. RHD2-kannassa oireet ilmenevät 3-9 vuorokauden kuluessa tartunnasta.

Virus leviää kudoksiin, erityisesti keuhkoihin, maksaan ja pernaan, joissa se aiheuttaa verenvuotoja. Maksa on kohde-elin, jonne muodostuu kuolioituva maksatulehdus. Kuolema johtuu maksan toimintahäiriöstä tai hyytymishäiriöstä (DIC, disseminated intravasvular coagulopathy).

Oireet ovat usein lievät tai niitä ei ehdi taudin nopean etenemisen vuoksi olemaan ollenkaan. Perakuutissa eli erittäin äkillisessä taudin muodossa muutamaa tuntia aikaisemmin terveenoloiset kanit löytyvät äkillisesti kuolleina. Akuutissa muodossa kaneilla on apaattisuutta, letargiaa eli syvää unta muistuttavaa horrostilaa, kuumetta (>40 astetta) ja niiden hengitys on raskasta. Kanit kuolevat yleensä 12 tunnin sisällä oireiden alkamisesta. Verinäytteissä voidaan havaita leukopenia, trombosytopeniaa ja maksa-arvojen nousu. Tyypillinen akuutissa vaiheessa RHD:n kuollut kani on opistotonuksessa ja sen sieraimista on vuotanut verta. RHD2 voi vähemmän virulenttina aiheuttaa subakuutin eli puoliäkillisen tai kroonisen infektion, joka on oireiltaan lievempi (laihtumista, ruokahaluttomuutta, keltaisuutta) ja johtaa maksan vajaatoimintaan.

– RHD on kanien tauti eikä se tartu muihin eläimiin. Koeolosuhteissa RHD2-virus on saatu tartutettua jäniksiin, mutta sen tarttuvuudesta luonnonolosuhteissa ja oireista jäniksillä ei ole tietoa, Mäkitaipale sanoo.

Diagnoosi varmistuu yleensä vasta eläimen kuoleman jälkeisessä tutkimuksessa. Virus on mahdollista eristää PCR:llä esimerkiksi EDTA-verinäytteestä laboratoriossa.

RHD1-virusta on ollut Euroopassa 1990-luvulta lähtien ja RHD2-virusta muutaman vuoden. Tänä talvena Euroopassa on ollut isompi RHD2-epidemia. Molempiin viruksen kantoihin on olemassa rokote. RHD1-rokote on yhdistelmärokote RHD1:ta ja kanien toista Euroopassa yleistä virustautia, myksomatoosia, vastaan. RHD2-kantaan on oma rokote.

Kumpaakaan rokotetta ei valitettavasti tällä hetkellä ole saatavilla Suomessa, joten tartunnan ennaltaehkäisy on avainasemassa.

– Etenkin villikanialueilla lemmikkikanit kannattaa pitää toistaiseksi sisätiloissa ja välttää luonnonkasvien antoa, Mäkitaipale kehottaa.