Kissan flunssa ja ylempien hengitysteiden tulehdus
Ylempien hengitysteiden tulehdukset ovat erittäin tavallisia. Herbesvirus ja calicivirus ovat yleisimmät infektioiden aiheuttajat. Tartunta tapahtuu helposti, tavallisimmin suorassa kissakontaktissa silmä- ja sieraineritteiden ja/tai kuolan välityksellä.
Oireita, jotka vaihtelevat vakavuudeltaan, ovat mm. niiskutus, aivastelu, sierain- ja silmävuoto, ruokahaluttomuus, apaattisuus, nielemisvaikeudet ja kuume.
Viruksien aiheuttamiin infektioihin ei ole parantavaa hoitoa. Hengitystietulehdusten hoidossa tärkeää on tukihoito. Useimmat kissat toipuvat akuutista tulehduksesta tukihoidolla 7–10 päivässä.
Kissarutto
Kissarutto on viruksen (FPV) aiheuttama erittäin tarttuva sairaus. Siihen voi sairastua suorassa kissakontaktissa, mutta koska virus on erittäin kestävä ympäristössä eivätkä siihen juurikaan tehoa desinfektioaineet, voi tartunnan saada myös ympäristön välityksellä.
Kliiniset oireet voivat vaihdella lievistä oireista aina ns. perakuutin sairauden johtamaan yhtäkkiseen kuolemaan. Kissaruttoon ei ole parantavaa lääkettä. Oireenmukainen tukihoito on erittäin tärkeää. Rokotteet kissaruttoa vastaan ovat hyvin tehokkaita, ja ne suojaavat yleensä kissan sairaudelta.
Kissan immunokatovirus (FIV)
FIV kuuluu retrovirussuvun lentiviruksiin kuten myös ihmisten immunokatovirus HIV. Virukset ovat kuitenkin lajispesifisiä eli kissan virus (FIV) ei pysty sairastuttamaan ihmistä.
Yleisimmin FIV tarttuu kissalta toiselle veren ja syljen välityksellä esimerkiksi puremahaavoista tai äidiltä pennulle. Saatuaan tartunnan kissa voi oirehtia lievästi tai olla oireeton useita vuosia. FIV kuitenkin heikentää kissan omaa puolustusjärjestelmää, ja kissa on herkempi muille infektioille ja sairauksille. Sairauden kliiniset oireet vaihtelevatkin kulloisenkin sekundaarisen sairauden mukaan.
Itse virukseen ei ole parantavaa hoitoa. Sitäkin tärkeämpää on pitää yllä sairastuneen kissan hyvää yleiskuntoa hyvällä ruokavaliolla, säännöllisillä madotuksilla, rokotuksilla ja eläinlääkärin puolivuosittaisilla terveystarkastuksilla.
Kissan leukemiavirus (FeLV)
FeLV ei ole kovinkaan kestävä virus. Yleisimmin tartunta tapahtuu syljen välityksellä, mutta virusta erittyy myös ulosteissa, virtsassa ja maidossa. Oletetaan, että tartunta vaatii pidempiaikaisen kissakontaktin.
FeLV pystyy aiheuttamaan useita erilaisia sairauksia ja oireita. FeLV -kissoilla todetaan mm. anemiaa, maksa- ja suolistosairauksia sekä lisääntymisongelmia. Toisilla kissoilla virus voi aiheuttaa kasvain- tai muita syöpäsairauksia, kuten lymfoomaa ja leukemiaa. Useat kissat kärsivät FeLV-viruksen aiheuttamasta vastustuskyvyn laskusta, mikä altistaa kissat muille sairauksille.
FeLV-virusta parantavaa hoitoa ei ole. Sitäkin tärkeämpää on pitää yllä sairastuneen kissan hyvää yleiskuntoa hyvällä ruokavaliolla, säännöllisillä madotuksilla, rokotuksilla ja eläinlääkärin puolivuosittaisilla terveystarkastuksilla.
FeLV-positiivinen kissa voi elää jopa vuosia hyvänlaatuista elämää, jos tartunta todetaan ajoissa seulontatutkimuksessa. Jos tartunta todetaan vasta vakavan sairauden yhteydessä, on ennuste yleensä huono.
On kuitenkin oleellista, että FeLV-positiivinen kissa ei ole tekemisissä muiden kissojen kanssa eikä liiku ulkona vapaana. Tämä estää sairauden leviämisen ja samalla suojaa FeLV-positiivista kissaa sairastumasta muihin sekundaarisiin sairauksiin.
Kissan tarttuva vatsakalvontulehdus (FIP)
FIP-infektion aiheuttaa kissan coronavirus. Virus tarttuu pääasiassa ulosteen välityksellä suun kautta. Noin 90 prosenttia coronavirustartunnan saaneista kissoista on oireettomia tai sairastaa lievän itsestään ohimenevän ripulin.
Tartunta voi aiheuttaa ripulia, ja vain pienelle osalle kissoista muodostuu viruksen muuntautumisen seurauksena FIP. Sairastumisen edellytyksenä on viruksen mutaation lisäksi heikko kissan oma puolustusjärjestelmä.
FIP-sairautta on olemassa kahta eri muotoa, kosteaa ja kuivaa. Kosteassa muodossa proteiinipitoista nestettä kertyy rinta- tai vatsaonteloon, minkä seurauksena esiintyy hengitysvaikeuksia ja/tai vatsan turvotusta. Kuivassa muodossa elimistön mikä tahansa elin voi sairastua. Sairauden oireina molemmissa muodoissa on mm. ruokahalun heikkeneminen, laihtuminen, väsymys sekä kuumeilu, johon antibiootit eivät auta.
FIP:iin ei ole olemassa tehokasta hoitoa. Mahdollinen hoito on lähinnä oireenmukaista hoitoa. Useimmissa tapauksissa päädytään eutanasiaan.